Pitäisikö Yhdistyneet kansakunnat päivittää 3.0 versioon?

27.11.2018

Maailman 38.000 Kansainvälisestä organisaatiosta YK on edelleen yksi keskeisimmistä. Kuva: UN Photo by Eskinder Debebe

Sata vuotta sitten päättyi ihmiskunnan ensimmäinen supersota. Tulevien sotien ehkäisemiseksi perustettiin Kansainliitto, YK:n versio 1.0. Se ei onnistunut maailmanrauhan säilyttämisessä. Toisen maailmansodan kuohuissa Iso-Britannia, Kiina, Neuvostoliitto ja Yhdysvallat loivat sitten nykyisen YK:n. Käytännössä kyse oli radikaalisti parannettu versio Kansainliitosta, versio 2.0.

Kolmas maailmansota ei ole tullut, mutta kansainvälisen yhteistyön ja diplomatian tehostamiselle ei liene koskaan ollut niin paljon tarvetta kuin tänään. Ympäristö- ja ydinasekriisit ovat vaikeutuneet. Ihmiskunta on jättiläismäisten haasteiden edessä. Vanhaa maailmanjärjestystä hajottavia voimia löytyy alati kasvava määrä. Olisiko nyt uuden YK:n, versio 3.0:n aika?

Kansainväliseen järjestelmään on tullut huomattavasti lisää keskipakoisvoimia viimeisten kymmenen - viidentoista vuoden aikana. Yhdysvaltojen rinnalle on noussut uusia mahtitekijöitä kuten Kiina ja alueellisia suurvaltoja kuten Intia. Putinin Venäjä panostaa kansainvälisen yhteistyön sijaan uhkailuun, sotimiseen, hybridivaikuttamiseen ja ydinaseisiin. Turvallisuusneuvoston pelisäännöt veto-oikeuksineen halvaannuttavat ylikansallista päätöksentekoa tänään vähintään yhtä pahoin kuin kylmän sodan aikana.

Kansallisvaltiot porskuttavat voimallisemmin kuin koskaan. Ne vartioivat mustasukkaisesti rajojaan ja itsemääräämisoikeuttaan. Planeetasta, josta on tullut joukkotuhoaseiden leviämisen myötä yhä moninapaisempi, on tullut yhä haastavampi hallita.

Yhdysvaltojen kyky, halu ja mahdollisuudet toimia maailmanpoliisina ovat historiaa. Pax American tilalle maailmassa näyttää astuvan esille anarkia ja kaaos. Kansainväliseen yhteisöön tarvittaisiin lisää luottamusta ja yhteistyötä sekä järjestystä ylläpitäviä vahvoja järjestelyjä. Kansallisten etujen mustasukkaisen varjelemisen sijaan olisi kiireesti päästävä ratkaisemaan koko ihmiskunnan ja planeetta Maan ongelmia.

Tilanne tajutaan, ratkaisut hakusessa

Anarkismin ja vahvemman oikeuden tilalle myös YK:n pääsihteeri António Guterres on peräänkuuluttanut sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen vahvistamista. Mitä maailma olisi ilman edes nykyistä YK:ta? Kouluarvosanaa on ehkä vaikea antaa järjestön roolista nykyisellään. Kaikesta kritiikistä huolimatta järjestön lukuisista toiminnoista on kiistatta hyötyä maailmanyhteisölle.  

Hyödyistä huolimatta tilanne ei ole siis millään muotoa tyydyttävä. Uuden uskottavamman ja toimintakykyisen kansainvälisen järjestelmän luomiseksi on isoja tarpeita. Maailma tarvitsisi yhden lajin “maailmanhallituksen”, olisiko ”Yhdistynyt maailma” YK:n versio 3.0?

Haave maailmanhallituksesta ei ole mikään uusi, jo Kansainliittoa perustettaessa ajatus oli olemassa. Tässä haaveessa idealismi törmää raadollisiin kansallisvaltioiden eturistiriitoihin.

Vahvemman, suvereenisemman YK:n vastustajat käyttävät perusteina niin asia- kuin tunneseikkoja, mutta myös maailmankatsomukselliset ja uskonnolliset argumentit ovat vahvoja. Eräs esimerkki näistä ovat USA:n ja muiden maiden fundamentalistikristityt, jotka liittävät maailmanhallituksen ajatuksen Ilmestyskirjan kuvaamiin maailmanlopun aikoihin. Yhtä ellei vielä kovempaa vastustusta kansallisen suvereniteetin rajaamiseen nykyisestä esiintyy myös fundamentalistisessa islamissa. Uskonnollisten yhteisöjen vastustus globalisaatiota ja sen tuomaa modernisaatiota vastaan on kuitenkin marginaalinen jarruttaja.

Tehokkain ja suurin vastustus tulee ja on tullut kaiken aikaa perinteisten kansallisvaltioiden johdon suunnalta. Nationalismi on vielä viime vuosina vahvistanut otettaan kaikissa maanosissa  ja se näkee globalisaation sivujuonineen isona peikkona.

Yhdysvalloissa Donald Trump on ajatussuuntauksen tunnetuin edustaja. Ylikansallisia yhteistyöelimiä vastaan taistellaan myös Euroopassa, jossa esimerkiksi Ison-Britannian Brexit, Puolan, Unkarin ja Tšekin EU:n vastaisuus kertovat protestista poliittista modernisaatiota ja ylikansallista keskinäisriippuvuutta vastaan.

Ylikansallisista toimijoista yhdistävä poliittinen voima?

Repivistä keskipakoisvoimista huolimatta uusi ylikansallinen maailmanjärjestys, joka luo vakautta ja ratkaisee jättiläismäisiä ongelmia, saattaa syntyä odottamattomalla tavalla.

Kansainvälisten ongelmien ja vuorovaikutuksen tarve on niin suuri, että ongelmien hoitamiseen luodaan jatkuvasti uusia organisaatioita.  Näiden kasvava määrä ja vaikutusvalta saattaa luoda uusia luovia tilanteita, joilla kansainvälinen yhteisö ratkaisee isojakin ongelmia.

Tässä tässä tuhansien eri kokoisten kansainvälisten organisaatioiden jättiläisverkostossa saattaa olla se siemen ja uuden hahmon luovat ratkaisumallit, jolla kansallisvaltiokeskeinen multilateraalinen järjestelmä pystytään päivittämään järkevämpään malliin. Tilapäisiä ja erikoisempia valtioiden ja NGO-toimijoiden ad hoc -järjestelyjä tarvitaan näiden lisäksi jatkossakin, mutta toivottavasti vähemmän.

Kansainvälisten järjestöjen ja valtiollisten yhteistyöelinten määrä on historiassa jatkuvasti kasvanut.

Ylikansallisten ja kansainvälisten organisaatioiden tarkka määrä on vaikeasti arvioitavissa, mutta esimerkiksi niitä listaavassa vuosikirjassa The Yearbook of International Organizations aktiivisten organisaatioiden määrä on yli 38.000 ja uusia toimijoita listataan kirjaan 1.200 kappaletta vuodessa.

Ehkä kasvava kansainvälisten toimijoiden verkko muodostaa lopulta toimivan mallin pohjan, jolta entistä toimintakykyisempi Yhdistyneet kansakunnat 3.0 voidaan todella luoda?

Lähteitä

Secretary-General Calls for Renewed Commitment to Rules-Based Order, Reformed, Reinvigorated, Strengthened Multilateral System, as General Debate Opens: https://www.un.org/press/en/2018/ga12062.doc.htm

The Yearbook of International Organizations