Pitäisikö Yhdistyneet kansakunnat päivittää 3.0 versioon?

27.11.2018

 Maailman 38.000 Kansainvälisestä organisaatiosta YK on edelleen yksi keskeisimmistä. Kuva: UN Photo by Eskinder Debebe

Maailman 38.000 Kansainvälisestä organisaatiosta YK on edelleen yksi keskeisimmistä. Kuva: UN Photo by Eskinder Debebe

Sata vuotta sitten päättyi ihmiskunnan ensimmäinen supersota. Tulevien sotien ehkäisemiseksi perustettiin Kansainliitto, YK:n versio 1.0. Se ei onnistunut maailmanrauhan säilyttämisessä. Toisen maailmansodan kuohuissa Iso-Britannia, Kiina, Neuvostoliitto ja Yhdysvallat loivat sitten nykyisen YK:n. Käytännössä kyse oli radikaalisti parannettu versio Kansainliitosta, versio 2.0.

Kolmas maailmansota ei ole tullut, mutta kansainvälisen yhteistyön ja diplomatian tehostamiselle ei liene koskaan ollut niin paljon tarvetta kuin tänään. Ympäristö- ja ydinasekriisit ovat vaikeutuneet. Ihmiskunta on jättiläismäisten haasteiden edessä. Vanhaa maailmanjärjestystä hajottavia voimia löytyy alati kasvava määrä. Olisiko nyt uuden YK:n, versio 3.0:n aika?

Kansainväliseen järjestelmään on tullut huomattavasti lisää keskipakoisvoimia viimeisten kymmenen - viidentoista vuoden aikana. Yhdysvaltojen rinnalle on noussut uusia mahtitekijöitä kuten Kiina ja alueellisia suurvaltoja kuten Intia. Putinin Venäjä panostaa kansainvälisen yhteistyön sijaan uhkailuun, sotimiseen, hybridivaikuttamiseen ja ydinaseisiin. Turvallisuusneuvoston pelisäännöt veto-oikeuksineen halvaannuttavat ylikansallista päätöksentekoa tänään vähintään yhtä pahoin kuin kylmän sodan aikana.

Kansallisvaltiot porskuttavat voimallisemmin kuin koskaan. Ne vartioivat mustasukkaisesti rajojaan ja itsemääräämisoikeuttaan. Planeetasta, josta on tullut joukkotuhoaseiden leviämisen myötä yhä moninapaisempi, on tullut yhä haastavampi hallita.

Yhdysvaltojen kyky, halu ja mahdollisuudet toimia maailmanpoliisina ovat historiaa. Pax American tilalle maailmassa näyttää astuvan esille anarkia ja kaaos. Kansainväliseen yhteisöön tarvittaisiin lisää luottamusta ja yhteistyötä sekä järjestystä ylläpitäviä vahvoja järjestelyjä. Kansallisten etujen mustasukkaisen varjelemisen sijaan olisi kiireesti päästävä ratkaisemaan koko ihmiskunnan ja planeetta Maan ongelmia.

Tilanne tajutaan, ratkaisut hakusessa

Anarkismin ja vahvemman oikeuden tilalle myös YK:n pääsihteeri António Guterres on peräänkuuluttanut sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen vahvistamista. Mitä maailma olisi ilman edes nykyistä YK:ta? Kouluarvosanaa on ehkä vaikea antaa järjestön roolista nykyisellään. Kaikesta kritiikistä huolimatta järjestön lukuisista toiminnoista on kiistatta hyötyä maailmanyhteisölle.  

Hyödyistä huolimatta tilanne ei ole siis millään muotoa tyydyttävä. Uuden uskottavamman ja toimintakykyisen kansainvälisen järjestelmän luomiseksi on isoja tarpeita. Maailma tarvitsisi yhden lajin “maailmanhallituksen”, olisiko ”Yhdistynyt maailma” YK:n versio 3.0?

Haave maailmanhallituksesta ei ole mikään uusi, jo Kansainliittoa perustettaessa ajatus oli olemassa. Tässä haaveessa idealismi törmää raadollisiin kansallisvaltioiden eturistiriitoihin.

Vahvemman, suvereenisemman YK:n vastustajat käyttävät perusteina niin asia- kuin tunneseikkoja, mutta myös maailmankatsomukselliset ja uskonnolliset argumentit ovat vahvoja. Eräs esimerkki näistä ovat USA:n ja muiden maiden fundamentalistikristityt, jotka liittävät maailmanhallituksen ajatuksen Ilmestyskirjan kuvaamiin maailmanlopun aikoihin. Yhtä ellei vielä kovempaa vastustusta kansallisen suvereniteetin rajaamiseen nykyisestä esiintyy myös fundamentalistisessa islamissa. Uskonnollisten yhteisöjen vastustus globalisaatiota ja sen tuomaa modernisaatiota vastaan on kuitenkin marginaalinen jarruttaja.

Tehokkain ja suurin vastustus tulee ja on tullut kaiken aikaa perinteisten kansallisvaltioiden johdon suunnalta. Nationalismi on vielä viime vuosina vahvistanut otettaan kaikissa maanosissa  ja se näkee globalisaation sivujuonineen isona peikkona.

Yhdysvalloissa Donald Trump on ajatussuuntauksen tunnetuin edustaja. Ylikansallisia yhteistyöelimiä vastaan taistellaan myös Euroopassa, jossa esimerkiksi Ison-Britannian Brexit, Puolan, Unkarin ja Tšekin EU:n vastaisuus kertovat protestista poliittista modernisaatiota ja ylikansallista keskinäisriippuvuutta vastaan.

Ylikansallisista toimijoista yhdistävä poliittinen voima?

Repivistä keskipakoisvoimista huolimatta uusi ylikansallinen maailmanjärjestys, joka luo vakautta ja ratkaisee jättiläismäisiä ongelmia, saattaa syntyä odottamattomalla tavalla.

Kansainvälisten ongelmien ja vuorovaikutuksen tarve on niin suuri, että ongelmien hoitamiseen luodaan jatkuvasti uusia organisaatioita.  Näiden kasvava määrä ja vaikutusvalta saattaa luoda uusia luovia tilanteita, joilla kansainvälinen yhteisö ratkaisee isojakin ongelmia.

Tässä tässä tuhansien eri kokoisten kansainvälisten organisaatioiden jättiläisverkostossa saattaa olla se siemen ja uuden hahmon luovat ratkaisumallit, jolla kansallisvaltiokeskeinen multilateraalinen järjestelmä pystytään päivittämään järkevämpään malliin. Tilapäisiä ja erikoisempia valtioiden ja NGO-toimijoiden ad hoc -järjestelyjä tarvitaan näiden lisäksi jatkossakin, mutta toivottavasti vähemmän.

Kansainvälisten järjestöjen ja valtiollisten yhteistyöelinten määrä on historiassa jatkuvasti kasvanut.

Ylikansallisten ja kansainvälisten organisaatioiden tarkka määrä on vaikeasti arvioitavissa, mutta esimerkiksi niitä listaavassa vuosikirjassa The Yearbook of International Organizations aktiivisten organisaatioiden määrä on yli 38.000 ja uusia toimijoita listataan kirjaan 1.200 kappaletta vuodessa.

Ehkä kasvava kansainvälisten toimijoiden verkko muodostaa lopulta toimivan mallin pohjan, jolta entistä toimintakykyisempi Yhdistyneet kansakunnat 3.0 voidaan todella luoda?

Lähteitä

Secretary-General Calls for Renewed Commitment to Rules-Based Order, Reformed, Reinvigorated, Strengthened Multilateral System, as General Debate Opens: https://www.un.org/press/en/2018/ga12062.doc.htm

The Yearbook of International Organizations

Kiinan laivasto haastaa USA:n merimahdin

1.11.2018

Euroopalla ja Yhdysvalloilla on ollut maailman meriteiden hallinta käsissään 1500-luvun alusta lähtien meidän päiviimme. Näin ei välttämättä ole lähivuosikymmeninä. Kiina on noussut taloudelliseksi supervallaksi, ja nyt se on tekemässä sitä myös sotilaallisesti.

Kiinan laivaston koko on tänä vuonna ohittanut USA:n laivaston koon. Kiinalla on nyt maailman suurin laivasto ja kunnianhimoinen ohjelma vahvistaa sitä vielä nykyisestä.

Laivasto pystyy haastamaan Yhdysvallat jo hyvin vakavasti Taiwanin ja Etelä-Kiinan meren alueella. Etelä-Kiinan merellä maiden laivastoilla onkin ollut tänä vuonna useita uhitteluja ja joitakin “likipiti” yhteenottoja. Voimannäytössä molemmat ovat pullistelleet myös ilmavoimillaan.

 Kiinan ensimmäinen lentotukialus Liaoning tuli operatiiviseen käyttöön 2012, tässä se on lähellä Hong Kongin vesiä. (Kuva  Baycrest ) Laiva on rakennettu alun perin Neuvostoliitossa 1988.

Kiinan ensimmäinen lentotukialus Liaoning tuli operatiiviseen käyttöön 2012, tässä se on lähellä Hong Kongin vesiä. (Kuva Baycrest) Laiva on rakennettu alun perin Neuvostoliitossa 1988.

Avomerilaivastot (Hochseemarine, Blue-Water Navy) ovat laivastoja, jotka kykenevät operoimaan sotilaallisesti tehokkaasti valtamerillä maailmanlaajuisesti. Kiinan laivasto on tähän asti keskittynyt lähimerialueidensa puolustukseen ja sotilaalliseen vaikuttamiseen, mutta on rakentamassa kykyä operoida pidemmällä eri valtamerillä. Yhdysvaltain globaaliin merimahtiin Kiinalla on toki vielä matkaa. Laivaston tekninen taso on vielä monin osin jäljessä läntisiä ratkaisuja, mutta kuten kaikessa muussakin teknologiassa Kiinan sotilastekniikka on hurjassa kehitysvauhdissa.

Kiinan suuria haasteita on myös asennemuutos. Maa tarvitsee tukikohtia ja kumppaneita, omin voimin se ei pysty laivastollaan vaikuttamaan kovinkaan pitkälle. Viimeksi Kiina vaikutti laajemmin isoilla valtamerillä Ming-dynastian aikana 1400- ja 1500-luvulla. Eli kuten Hudson-tutkimuslaitoksen tutkija John Lee kirjoitti Washington Postissa kesäkuussa 2018:

“Even more untimely for China is that it is attempting the difficult transition from a land-based mind-set established over several millennia toward becoming a dominant naval power for the first time in its history. It is doing so without any true seafaring strategic allies or reliable security partners.”

Kiinan kansanarmeijan teoreetikot jakavat maan puolustusalueen kahden “saariketjun” muodostamiin vyöhykkeisiin. Kartta on piirretty yhdysvaltain puolustusministeriön dokumentin pohjalta.

Kiinan on tarkoitus rakentaa nykyisen rannikkopuolustukseen kykenevän laivaston jatkossa kykeneväksi toimimaan tehokkaana avomerilaivastona maailman eri puolilla. Lähimerialueiden puolustamiseen sillä on jo riittävä sotilastekninen yhdistelmä tutkia, satelliitteja ja ohjuksia USA:n lentotukialusten uhmaamiseen ja torjuntaan.

Tukholman kansainvälisen rauhantutkimuslaitoksen mukaan Kiinan sotilaallinen varustautuminen kasvoi vuositasolla lähes viisinkertaiseksi vuodesta 2000 vuoteen 2014. Vuosina 2013 ja 2014 Kiina laski vesille enemmän sotalaivoja kuin mikään muu maa.

Muita esimerkkejä Kiinan merimahdin noususta:

  • Vuoteen 2008 maalla oli yksi ballistisia ydinohjuksia ampumaan kykenevä sukellusvene, vuonna 2016 jo neljä

  • Maa rakentaa parhaillaan kahta lentotukialusta, ja julkinen arvelu on, että tavoitteena on saada laivaston käyttöön neljästä kuuteen tukialusta

  • Korvetteja tai keveitä fregatteja maa on rakentanut nopeaan tahtiin. Vuonna 2014 niitä ei ollut vielä ainuttakaan, mutta heinäkuussa 2018 korvetteja oli otettu palvelukseen jo 41 kappaletta.

Avomerilaivostojen voiman projisoinnin luokat

Tällä erää Kiina pullistelee avomerilaivastollaan vielä alueellisena voiman näyttäjänä, mutta tätä vauhtia kykenee luultavasti hyvinkin pian samaan kuin Ranska ja Iso-Britannia omilla laivastoillaan.

Professorien Daniel Todd ja Michael Lindberg 10-tasoisen laivastoluokituksen mukaisesti tällä hetkellä avomerilaivastojen kapasiteetti voidaan jakaa seuraaviin neljään luokkaan:

Sija Nimitys Kyvykkyys Esimerkkejä
1 Globaalisti ulottuva voiman näyttö Useita pitkäkestoisia voimannäyttötehtäviä maailmanlaajuisesti Yhdysvallat
2 Rajoitettu globaalin voiman näyttö Vähintään yksi maailmanlaajuinen voiman näyttö Ranska, Yhdistynyt Kuningaskunta
3 Monialueinen voiman näyttö lähialueilla Voiman näyttö alueilla jotka ovat lähellä omaa aluetta Intia, Italia, Venäjä, Espanja, Brasilia
4 Alueellinen voiman näyttö Rajoitetun matkan voiman näyttö oman talousalueen ulkopuolella Kiina, Japani, Australia, Etelä-Korea, Saksa, Kanada
Lähde: Daniel Todd ja Michael Lindberg

Lähteitä:

U.S. Military Capabilities and Forces for a Dangerous World, Rethinking the U.S. Approach to Force Planning. Kirjoittajat David Ochmanek, Peter A. Wilson, Brenna Allen, John Speed Meyers, Carter C. Price, julkaisija RAND Corporation 2017

China Naval Modernization: Implications for U.S. Navy Capabilities, Ronald O´Rourke, Congressional Research Service 2018

Onko Yhdysvaltain vienti syöksykierteessä?

24.5.2018

Yhdysvallat on viime vuodet, pääsääntöisesti presidentti Trumpin valtakaudella joutunut tai oikeammin ajanut itsensä kauppapoliittisiin hankauksiin lähes joka ilmansuunnassa. Onko USA:n kansainvälinen asema tavara- ja palvelukaupassa uhattuna - ja onko nykypolitiikasta lääkkeeksi?

 Onko uSA:n teollisuuden vienti matkalla kohti Auringonlaskua?

Onko uSA:n teollisuuden vienti matkalla kohti Auringonlaskua?

Vuonna 1989 USA vei tavaraa 364 miljardilla ja toi 473 miljardilla dollarilla. Viime vuonna 2017 vienti oli kasvanut 1546 miljardiin dollariin ja tuonti 2342 miljardiin, kauppataseen vaje nousi 796 miljardiin. Tavaraviennissä kuluneet kolmisenkymmentä vuotta ovat kasvattaneet tavaravaihdon kauppavajetta USA:n taloudessa joka vuosi.  

Palveluiden tuonnissa ja viennissä suhdeluku on Yhdysvaltojen kannalta edullisempi. Viime vuonna maa osti palveluita muualta maailmasta 538 miljardilla dollarilla ja myi niitä ulos 781 miljardilla dollarilla. Tämä vähensi kauppataseen vajetta 243 miljardia, mutta USA:n kokonaiskauppataseen kannalta vajetta syntyi viime vuonna kuitenkin yhteensä 553 miljardia dollaria. Tämä siis yhden kalenterivuoden aikana. 

Syöksykierteeseen, jossa kaupan epätasapaino vaurioittaisi peruuttamattomasti USA:n taloutta, on kuitenkin vielä matkaa. Vuonna 2016 USA:n bruttokansantuote nousi 18.624 miljardiin dollariin. Kauppataseen vaje yhdeltä vuodelta on bruttokansantuotteesta laskettuna noin 3 prosenttia. 

USA:n velkataakka ohittaa vuotuisen BKT:n

Oma kysymyksensä on sitten maan muu velkaantuminen, joka tekee kuvan monimutkaisemmaksi - mutta tuskin positiivisemmaksi maan kansainvälisen aseman kannalta. Maan yli 321 miljoonaa asukasta ovat jokaista asukasta kohti velkaa yli 62.000 dollaria ja velkataakka on yli 20.000 miljardia dollaria, joka ylittää siis maan vuotuisen bruttokansantuotteen.

Vertailun vuoksi Suomen bruttokansantuote oli noin 253 miljardia dollaria vuonna 2016. 

Yhdysvaltain yleisen aseman ja kansainvälisen kaupan kannalta maan talous jaksoi puuskuttaa myötätuulessa 1960-luvun puoliväliin asti, Vietnamin sodan kiihtymisen vuosiin asti. Sen jälkeen kauppaa on rahoitettu velaksi ja painamalla dollareita, joita maailma on halunnut tähän asti ostaa.

Oheisen kaavion perusteella lienee selvää, että noin iso kauppataseen vaje on tehnyt supervallasta monella tapaa riippuvaisemman muusta maailmasta. Luottoa on, mutta miten kauan ja miten paljon sitä on saatavilla jatkossa? Lääkkeeksi tuskin riittää mantra “Amerikka ensin” tai kauppakumppaneiden suututtaminen. 

 Lähde: commons.wikimedia.org/wiki/File:U.S._Trade_Balance_(1895%E2%80%932015)_and_Trade_Policies.png

Lähde:
commons.wikimedia.org/wiki/File:U.S._Trade_Balance_(1895%E2%80%932015)_and_Trade_Policies.png

Lähteet
https://www.census.gov/foreign-trade/balance/c0004.html 

https://en.wikipedia.org/wiki/Economic_history_of_the_United_States

https://www.salkunrakentaja.fi 

Atlantin yhteys on murtunut

21.5.2018

Läntinen arvoyhteisö, maailma johon Suomikin kuuluu, on menettänyt osan perustasta johon turvallisuutemme ja kansainvälinen yhteistyömme on rakentunut. Euroopan unionin ja Yhdysvaltain yhteistyö on murtumassa - ellei jo osin murtunutkin. Presidentti Trumpin hallinto on tehnyt toinen toistaan villimpiä päätöksiä, jotka ovat tuhonneet jo monia vuodesta 1945 voimassa olleita läntisen yhteistyön perussääntöjä.

 Trumpin hallinto on vienyt yhdysvaltoja kohti eristäytymistä tärkeimmistä kansainvälisistä sopimuksista.

Trumpin hallinto on vienyt yhdysvaltoja kohti eristäytymistä tärkeimmistä kansainvälisistä sopimuksista.

Ihmiset ovat hengissä, yritykset käyvät kauppaa, ulkoisesti kaikki näyttää olevan kunnossa, mutta kansainvälinen järjestelmä on jättiläismäisessä muutoksessa. Sen seuraukset ovat arvaamattomat. Riskitaso on noussut lähes kaikkialla kansainvälisissä suhteissa.

Tilanne näyttää pahalta. Ensin tuli Trumpin yhteenotto Nato-liittolaisten kanssa Brysselin kokouksessa 25. toukokuuta 2017. Sitä seurasi USA:n vetäytyminen Pariisin ilmastosopimuksesta 1. kesäkuuta 2017. Transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuudesta (TTIP) neuvoteltiin vuodesta 2013 aikana. Neuvottelut pysähtyivät kuin seinään Trumpin astuessa virkaan. Enää ei puhuta integraatiosta.  Nyt kaupasta ja tariffeista riidellään USA:n kanssa ehkä pahemmin kuin koskaan Euroopan unionin tai sen edeltäjän Euroopan talousyhteisön olemassaolon aikana.

Viimeisimpiin USA:n ja Euroopan suhteita koskeviin suhteita vahingoittaviin tempaisuihin kuuluu Trumpin Iran-päätös.  Yhdysvallat irtisanoi omalta osaltaan monikansallisen JCPOA-sopimuksen. Joint Comprehensive Plan of Action tunnetaan nimellä Iranin ydinsopimus. Se rajoittaa tai vähintäänkin hidastaa Iranin mahdollisuuksia rakentaa omaa ydinasetta.

Sopimuksen mukaan Iran hävittää keskivahvasti rikastetun uraanin varastot, leikkaa matalasti rikastetun uraanin määrää 98 prosentilla ja vähentää rikastamisessa käytettävien kaasusentrifuugien määrää kahdella kolmanneksella 13 vuoden ajan. Seuraavien 15 vuoden ajan Iran rikastaa uraania ainoastaan 3,67 prosentin vahvuiseksi. Maa on sitoutunut myös olemaan rakentamatta sopimuskauden aikana uusia raskaan veden tuotantolaitoksia.

USA kasvattaa sodan uhkaa

Trump on pitänyt sopimusta Iranin kanssa “hirvittävänä” ja irtisanoutui sopimuksesta toukokuun 8, 2018. Saattaa olla, että tuota päivää pidetään virstanpylväänä, jolloin toisen maailmansodan jälkeen rakennettu kansainvälisten suhteiden malli hajosi pirstaleiksi. Ulkoministeri Mike Pompeo jatkoi kansainvälisen järjestelmän jännitteiden kasvattamista 21. toukokuuta sanelemalla lähes uhkavaatimusta muistuttavan listan asioista, joihin Iranin hallinnon pitää USA:n mielestä myöntyä. Sopii ihmetellä, mistä USA löytää halukkaiden liittouman, joka tukisi tuon listan tavoitteiden toteutumista. Ainakaan Euroopasta ei helpolla löydy ymmärrystä lähestymistavalle.

Vaarallisinta lienee, että uhkavaatimusten sanominen ääneen jättää kummallekin osapuolelle vähän mahdollisuuksia väistää toista menettämättä kasvojaan. Sodan vaaraa tämä taktiikka ei ainakaan vähennä.

EU:n ja useiden muiden maiden vastustuksesta huolimatta Trump valitsi tien, jossa hänellä ei ole esittää mitään rakentavaa suunnitelmaa irtisanotun ydinsopimuksen tilalle. Pompeon uhkavaatimukset uhkaavat paitsi Irania, sodan seuratessa tai tilanteen muuten kiristyessä myös Euroopan turvallisuutta. Näin on tilanne myös muissa irtisanotuissa kansainvälisissä sopimuksissa. Eurooppa maksaa ja kärsii. Toki myös Amerikan kansa. Kansainväliset sopimukset murtuvat ilman että USA:lla on esittää mitään rakentavaa vaihtoehtoa jatkolle. Saksankielisen kielialueen johtava uutisaikakauslehti Der Spiegel kirjoittaa pääkirjoituksessa 12.5. “Maailma ilman järjestystä - transatlanttisen liittoutuman ennenaikainen loppu - mitä nyt?”. Voimme esittää kysymyksiä, vastausten löytäminen onkin hankalampaa.

Maailman järjestyksen saa sekaisin rikkomalla toimivat sopimukset. Transatlanttinen yhteistyö on pitänyt yllä rauhaa ja tuonut hyvinvointia. Nyt toinen osapuoli rikkoo sopimuksia enemmän kuin EU:n perinteiset viholliset konsanaan - tai kuten Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk totesi Yhdysvaltojen käytöksestä: “Kun on tällaisia ystäviä, kuka tarvitsee vihollisia?”.

Eurooppa on yksin

Olemme tulleet yhtä suureen historialliseen taitekohtaan kuin vuonna 1989 kun Berliinin muuri murtui ja Neuvostoliitto hajosi pian sen jälkeen. Trumpin hallinto järkyttää poliittista tasapainoa isossa mitassa Aasiassa, Euroopassa, käytännössä kaikkialla. Maailman ainoa supervalta on muuttunut arvaamattomaksi tekijäksi, johon ei voi enää luottaa.  

Euroopan on liittokansleri Angela Merkelin mielestä otettava kohtalonsa enemmän omiin käsiinsä. Näin hän totesi Davosissa tammikuussa ja hän on palannut aiheeseen useampaan otteeseen. Saksan ja Ranskan yhteisen poliittisen työskentelyn jättihaasteena onkin nyt löytää toimivia tapoja rakentaa kantavia ratkaisuja mitä moninaisimpiin kysymyksiin, joita on ennen pystytty ratkomaan yhdessä amerikkalaisten kanssa. “Schicksal mehr in die eigene Hand nehmen" - siinä jättimäinen haaste meille eurooppalaisille. Tai kuten presidentti Mauno Koiviston kuuluisa ahkerasti käyttämä lause meni “tarttis tehdä jotain”.     

Iso, suorastaa giganttinen kaiken Trumpin hallinnon aiheuttaman kansainvälisen häiriötilan alla oleva ongelma on USA:n poliittinen järjestelmä, jossa äänestäjät eivät enää äänestä riittävän aktiivisesti ja jossa yleinen sivistystaso on isoissa väestöryhmissä romahtanut. Demokratia on uhattuna myös monessa muussa maassa, myös Euroopassa. Demokratia ei ole mikään itsestäänselvyys tai huvipuisto, jossa voi sekoilla miten tahansa vaarantamatta siviiliyhteiskuntaa ja rakentavia kansainvälisiä suhteita. Tähän aiheeseen palataan tässäkin blogissa varmasti vielä monta kertaa.

 Euroopan ja Yhdysvaltain yhteistyö horjuu kaupan lisäksi yhä useammalla tavalla myös turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä.

Euroopan ja Yhdysvaltain yhteistyö horjuu kaupan lisäksi yhä useammalla tavalla myös turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä.

Vanhempieni maailma - 80 vuotta sitten ja tänään

15.5.2018

Omat vanhempani ovat päässeet kunnioitettavaan yli 80 vuoden ikään. He ovat nähneet valtaisan muutoksen maailmassa mitä moninaisimmissa asioissa. Vuonna 1940 molemmat vanhempani olivat alle kymmenvuotiaita lapsia. Suomi oli tuolloin joutunut kärsijän osaan maailmanlaajuiseksi muodostuvassa konfliktissa. Konfliktin takana oli sen alkuvaiheessa totalitääristen puolueiden ja sotilashallitusten yhteentörmäys Brittiläisen imperiumin ja sen tilalle johtavaksi valtioksi nousevan Yhdysvaltojen kanssa. Loppuhuipentumana oli kahden diktaattorin verinen yhteentörmäys ja atomiaseiden aikakauden alku.

 Suomi on tehnyt hurjan loikan maatalousyhteiskunnasta jälkiteolliseen digitaalimaailmaan yhden ihmisiän aikana.

Suomi on tehnyt hurjan loikan maatalousyhteiskunnasta jälkiteolliseen digitaalimaailmaan yhden ihmisiän aikana.

Maailmanlaajuinen sota vei viisi pitkää vuotta ja kun vanhempani olivat kansakoulussa 1940-luvun puolivälissä, kansainvälinen järjestelmä oli saanut aivan uuden muodon. Saksa oli jaettu, Brittiläinen imperiumi lopussa, Neuvostoliitto palautti keisarillisen Venäjän mahdin Euroopassa ja Yhdysvallat syrjäytti Japanin Tyynen valtameren hallitsijana.

Tänään Saksa on saanut suuremman globaalin vaikuttajan aseman kuin mitä Hitler luultavasti koskaan itse uskoi saavansa aikaan. Gallup Internationalin mukaan Saksa nähdään nykyisin maailman arvojohtajana, Yhdysvallat on presidentti Trumpin johdolla pudonnut ykkössijalta toiseksi. Euroopan unioni on uudenlaisena valtioliittona taloudellisesti jo yhtä voimakas kuin USA, mutta kaikkein voimakkaimmin uudeksi kansainvälisen järjestelmän supertähdeksi on nousemassa Kiina niin taloudellisesti kuin sotilaallisestikin. 

Kansainvälinen järjestelmä pysynyt entisellään 3500 vuotta

Yhden ihmisiän aikana planeetallamme on tapahtunut paljon - ja muutos sen kun kiihtyy. Kun oikein astronomisessa eli melkein tähtitieteellisessä kulmassa kansainvälisen järjestelmän muutosta ihmettelee, voi kehityksen nähdä tällä vuosisadalla pysähtyneempänäkin. Kansainvälisen politiikan tutkijat Barry Buzan ja Richard Little jakavat kansainvälisen järjestelmän kehityksen viimeksi kuluneiden 60.000 vuoden aikana karkeasti kolmeen osaan:

  1. Esikansainväliset järjestelmät, vuosien 60.000 - 3500 eaa. aikana

  2. Monilukuiset toisiinsa kytkeytyneet kansainväliset järjestelmät vanhan ja klassisen ajanjakson aikana noin vuodesta 3500 eaa. vuoden 1500 eaa. paikkeille

  3. Nykyinen globaali kansainvälinen järjestelmä, nykyaika, joka alkoi 1500 eaa. ja jatkuu edelleen

Kun Mika Waltari kirjoitti Sinuhe Egyptiläisen, hän kertoi faarao Ekhnatonin (Akhenate) ajasta. Kirja heijasti kaukaisessa ajassa 1350-luvulla eaa. vallinnutta valtapoliittista tilannetta. Ihmisen luonto, rajakiistat, vallan halu eivät faaraoiden Egyptin aikana eronneet perustaltaan tilanteesta suursodan jälkeen vuonna 1945 kun Waltari muutamana kuumeisena kuukautena loi mestariteoksen. Konfliktien aika ei edelleenkään ole ohi, valtiot pystyttävät edelleen rajoja ja kiistelevät resursseista.

Ihmisiä on tullut paljon lisää maapallolle sen jälkeen, kun vanhempani syntyivät. Maailmassa oli väkeä 80 vuotta sitten hieman yli 2 miljardia, nyt meitä on 7,6 tuhatta miljoonaa ja olemme lopullisesti muuttamassa planeettamme oloja. Teknologia ja varallisuus antavat mahdollisuuksia, ihmisluonto taipumuksineen muodostaakin sitten haasteen jossa riittää työtä. 

Lähteet

Barry Buzan ja Richard Little: International Systems In World History - Remaking the study of international relations

Gallup International tutkimukset - mm. http://www.gallup-international.com/surveys/global-leaders-2/ ja World's Approval of U.S. Leadership Drops to New Low

Our World in Data - World Population Growth

 

Rajoittunut maailma

7.5.2018

Luonnonmaantieteellinen kartta maapallosta kuvaa maailman ilman rajoja. Ihminen on kuitenkin muokannut maan pintaa, hakannut metsää, vetänyt piikkilankaa ja rakentanut tie-esteitä. Maailma on täynnä poliittisen tahdon synnyttämiä rajoja. Maailman valtioita erottaa hieman yli neljännesmiljoona kilometriä rajalinjaa, tarkkaan ottaen 251060 kilometriä.

Meille suomalaisille jännitteisin raja - jossa onneksi vuoden 1944 jälkeen on ollut rauhallista, on tietysti itäraja, noin 1300 km. Pitkä, mutta lähinnä joitakin salakuljettajia kiinnostava raja on USA:n ja Kanadan välinen melkein viivoittimella piirretty raja, 6416 km ja toinen Alaskaan rajoittuva 2477 km. Itsenäisistä valtioista lyhin maaraja on Vatikaanilla, jolla on keskellä Roomaa 3,4 kilometrin mittainen käytännössä vartioimaton raja Italian kanssa. 

Ensimmäinen tunnettu rajakonflikti lienee tapahtunut nykyisen Irakin alueella Tigris-joen varrella kahden sumerikuningaskunnan välillä. Vuosina 2500 - 2340 eaa. Lagash ja Umma taistelivat maasta ja vesivaroista sekä siirtelivät rajapyykkejä. Ensimmäinen tunnettu valtiosopimus puolestaan laadittiin Rooman ja latinan vapaiden kaupunkien liiton välillä 358 eaa. Sopimus murtui ja Rooma liitti kaupungit itseensä parikymmentä vuotta myöhemmin.

Ensimmäinen varsinainen rajakysymyksiä käsittelevä valtiosopimus väitetään tehdyn persialaissotien loppukahinoissa Persian ja Ateenan välillä 449 eaa. Tehtiinkö ns. Calliaksen rauha todellisuudessa, siitä historiantutkijat kiistelevät edelleen. 

Kansalliset rajat väistyvät

Kehitystä on sivilisaatioiden välillä tapahtunut monella tapaa 2500 vuodessa, mutta rajakysymyksissä riittää haasteita edelleen joka suunnalla. Maapalloistuminen ei ainakaan vielä ole poistanut kansallisten rajojen merkitystä. Näyttää siltä, että poliittinen integraatio tahtoo välillä ottaa takapakkia. Kevyet rajamuodollisuudet on joka tapauksessa havaittu miellyttäväksi ratkaisuksi etenkin Euroopassa, jossa Schengen-alueen yli pääsee sujuvasti ilman passia. Sama tilanne on ollut Pohjoismaissa jo vuodesta 1952.

Monet teknologiset muutokset - etenkin Internet, kauppamerenkulku ja lentoliikenne ovat vähentäneet etäisyyksien ja kansallisten rajojen merkitystä. Tieto ja tavara kulkee nopeasti maasta toiseen, vaikka välissä olisi hankaliakin valtiollisia rajoja. Myös poliittinen integraatio jatkuu, nykyinen halu takaisin voimakkaisiin kansallisvaltioihin ja eristäytymiseen omien rajojen taa saattaa hyvinkin jäädä tilapäiseksi ilmiöksi historian suuressa virrassa.

Lähteet

Length of Land Boundaries Border Countries by Country - http://chartsbin.com

The Umma-Lagash border conflict - http://cdli.ox.ac.uk/wiki

Uusi blogi aloittaa

3.5.2018

Maailma on ennennäkemättömässä muutoksessa. Tämä blogi alkaa pian seuraamaan ja kommentoimaan tärkeimpiä muutoksia, niiden syitä ja seurauksia. 

Tässä joitakin jättimuutoksia joita blogi seuraa:

  1. Maailma siirtyy neljänteen teolliseen vallankumoukseen, jossa tekoäly, robotiikka, synteettinen biologia ja lukuisat muut digitaalitekniikan edistysaskeleet luovat verkottuneen tietotalouden. Tämä luo edellytykset ensimmäistä kertaa poistaa köyhyys maailmasta yhden sukupolven aikana.
  2. Demokratia on tällä erää pulassa monessa maassa, mutta saattaa sittenkin tehdä läpimurron Venäjällä, Kiinassa ja pienemmissä yksinvaltiaiden johtamissa maissa. Verkottuneessa maailmassa vapauden ja tasavertaisuuden ajatuksia on vaikea pysäyttää lopullisesti.
  3. Maailma on ympäristökriisissä, joka vaatii akuutteja korjaustoimia nyt ja laajassa mitassa. Maapallon ilmaston muutos ja lajien sukupuuttoon tuhoutuminen on pysäytettävä heti - tai niin pian kuin mahdollista. Väestön kasvu koettelee edelleen maapallon rajoja.
  4. Sodat ovat vähentyneet mutta saamassa uusia vaarallisia muotoja. Kybersodankäynti, robottien väliset taistelut, ABC-aseiden paluu kansainvälisen politiikan aktiivisiksi välineiksi ovat kova haaste johon ihmiskunta joutuu puuttumaan jatkuvasti. Tarvitsemme selvästi uusia mekanismeja kansainvälisen järjestyksen ylläpitoon.
  5. Kansainvälisen järjestelmän valtasuhteet muuttuvat. Yhdysvaltain hegemonia on ohi, Kiina nousee, tuleeko Euroopasta lännen johtaja? Se, jolla on valtaa, pystyy muokkaamaan tulevaisuuttamme sekä pehmeillä arvoilla että kovalla arsenaalilla - sekä rahalla että asevoimin. Pysyykö muutos rauhanomaisena, vai onko meidän odotettava suursotaa tai isoja aseellisia konflikteja?
Väestön kasvu koettelee edelleen maapallon rajoja.