2020-luvun tärkein teema: Maapallon rajat ovat tulleet ihmiskuntaa vastaan
/23.1.2024
Maailma siirtyi uuteen vaiheeseen kylmän sodan taittuessa 1989. Venäjä ja Kiina ovat kylmän sodan loputtuakin hallinneet mediakuvaa etenkin teollistuneessa maailmassa. Suurin muutos, joka maailmassa on tapahtumassa, ei kuitenkaan ole Venäjän käymä sota Ukrainassa tai Kiinan haaste koko läntiselle maailmalle.
Ihmiskunta on on nyt törmännyt sen olemassaolon kannalta ratkaiseviin tekijöihin:
ilmastonmuutokseen,
lajien kuolemiseen sukupuuttoon ja
väestönräjähdykseen.
Maapallon rajat, joista puhuttiin laajasti ensimmäisen kerran 1970-luvulla Rooman klubin toimesta, ovat nyt täysin konkreettisesti tulleet vastaan. Ihmiskunnan on löydettävä uusia tapoja pysyä hengissä - ja mielellään vielä järkevällä ja inhimillisellä tavalla.
Ihmiskunnan olemassaolo on vaakalaudalla kun lajit kuolevat sukupuuttoon epätavallisen nopeasti jopa maapallon geologista historiaa vasten tarkastellen.
Ongelma ei ole tiedon puute, mutta toiminnan kanssa on toisin. Esimerkkinä ja oleellisena luettavana tähän kysymykseen olkoon biodiversiteetin suojeluun liittyvä YK:ssa tehty sopimus, jonka Suomi vahvisti jo 1994.
Sopimuksessa ytimekkäästi todetaan “biologisen monimuotoisuuden suojelu kuuluu koko ihmiskunnalle”:
Helsingissä 21 päivänä lokakuuta 1994
Biologista monimuotoisuutta koskeva YLEISSOPIMUS
Johdanto
Sopimuspuolet, jotka
ovat tietoisia biologisen monimuotoisuuden itseisarvosta sekä biologisen monimuotoisuuden ja sen osien ekologisista, perinnöllisistä, yhteiskunnallisista, taloudellisista, tieteellisistä, opetuksellisista, sivistyksellisistä, virkistyksellisistä ja esteettisistä arvoista,
ovat tietoisia myös biologisen monimuotoisuuden merkityksestä evoluution ja biosfäärin elämää ylläpitävien systeemien kannalta,
vahvistavat, että biologisen monimuotoisuuden suojelu kuuluu koko ihmiskunnalle,
vahvistavat uudestaan, että valtioilla on täysivaltainen oikeus biologisiin luonnonvaroihinsa,
vahvistavat uudestaan myös, että valtiot vastaavat biologisen monimuotoisuutensa suojelusta ja biologisten luonnonvarojensa kestävästä käytöstä,
ovat huolestuneita siitä, että eräät ihmisen toimet jatkuvasti ja merkittävästi vähentävät biologista monimuotoisuutta,
tiedostavat yleisen biologista monimuotoisuutta koskevan tiedon ja tietämyksen puutteen sekä tarpeen kiireellisesti kehittää tieteellistä, teknistä ja hallinnollista toimintakykyä sellaisen perusymmärryksen luomiseksi, jonka pohjalta tarvittavat toimenpiteet voidaan suunnitella ja toteuttaa,
toteavat, että on elintärkeätä ennakoida, ehkäistä ja torjua biologisen monimuotoisuuden merkittävän vähenemisen tai häviämisen lähteet,
toteavat myös, että biologisen monimuotoisuuden merkittävän vähenemisen tai häviön uhatessa varmistettujen tieteellisten todisteiden puuttumista ei tulisi käyttää syynä uhan torjumiseen tai sen vaikutusten vähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden lykkäämiseen,
toteavat lisäksi, että perusvaatimus biologisen monimuotoisuuden suojelulle on ekosysteemien ja luonnontilaisten elinympäristöjen in situ -suojelu sekä lajien elinkykyisten populaatioiden suojelu ja elvyttäminen luonnollisessa ympäristössään,
toteavat lisäksi, että myös ex situ -toimenpiteillä, ensisijaisesti alkuperämaassa, on huomattava merkitys,
tunnustavat monien perinteisen elämäntavan omaavien alkuperäis- ja paikallisyhteisöjen läheisen ja perinteisen riippuvuuden biologisista luonnonvaroista, sekä sen, että on toivottavaa jakaa biologisen monimuotoisuuden suojelua ja sen osien kestävää käyttöä koskevasta perinteisestä tietämyksestä, uudistuksesta ja käytännöstä saatu hyöty oikeudenmukaisesti,
tunnustavat myös naisten elintärkeän osuuden biologisen monimuotoisuuden suojelussa ja kestävässä käytössä sekä vahvistavat naisten täysipainoisen osallistumisen tarpeellisuuden biologisen monimuotoisuuden suojelua koskevassa poliittisessa päätöksenteossa ja toteuttamisessa kaikilla tasoilla,
painottavat tarvetta edistää kansainvälistä, alueellista ja maailmanlaajuista yhteistyötä valtioiden, valtiollisten järjestöjen ja kansalaissektorin välillä biologisen monimuotoisuuden suojelussa ja sen osien kestävässä käytössä,
tunnustavat, että uuden lisärahoituksen myöntämisen ja alan teknologian asianmukaisen saannin voidaan olettaa olennaisesti vaikuttavan maailman kykyyn vastustaa biologisen monimuotoisuuden vähenemistä,
tunnustavat lisäksi, että on erityisesti varauduttava kohtaamaan kehitysmaiden tarpeet, mukaan lukien uuden lisärahoituksen myöntäminen ja alan teknologian asianmukainen saanti,
huomioivat tältä osin vähiten kehittyneiden maiden ja pienten saarivaltioiden erityisolosuhteet,
tunnustavat, että biologisen monimuotoisuuden suojelu edellyttää huomattavia sijoituksia ja että näiden sijoitusten odotetaan tuottavan monenlaista ympäristöön liittyvää, taloudellista ja yhteiskunnallista hyötyä,
tunnustavat, että kehitysmaiden ehdottomana ja ensisijaisena tavoitteena on taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehitys sekä köyhyyden poistaminen,
tiedostavat, että biologisen monimuotoisuuden suojelulla ja kestävällä käytöllä on ratkaiseva merkitys maailman lisääntyvän väestön elintarvike-, terveydenhuolto- ja muiden tarpeiden tyydyttämiselle, jonka vuoksi sekä perintöaineksen että teknologian saanti ja yhteiskäyttö ovat ehdottoman tärkeitä,
toteavat, että viime kädessä biologisen monimuotoisuuden suojelu ja kestävä käyttö lujittavat valtioidenvälisiä ystävällisiä suhteita ja edistävät rauhaa ihmiskunnan keskuudessa,
tahtovat syventää ja täydentää nykyisiä kansainvälisiä järjestelyjä biologisen monimuotoisuuden ja sen osien suojelemiseksi ja kestävän käytön varmistamiseksi,
päättävät vakaasti suojella biologista monimuotoisuutta ja käyttää sitä kestävästi nykyisten ja tulevien sukupolvien hyväksi,
ovat sopineet seuraavasta…
