Suomen uusi ulkopoliittinen linja
/4.9.2023
Suomen ulkopoliittinen linja koki mullistuksen kevättalvella 2022 kun Venäjä käynnisti aggressiivisen hyökkäyssodan Ukrainassa.
Mikä on muuttunut, mikä on pysynyt paikallaan? Mitkä ovat tekijöitä, jotka ovat pakottaneet Suomen ulkopoliittisen johdon reivaamaan kurssia radikaalisti länteen?
Nopea vastaus, jonka lähes jokainen kansalainen tietää: Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja Suomen “Nato-option” lunastus piirsivät Euroopan turvallisuuspoliittisen kartan uusiksi.
Venäjän aiheuttama turvallisuusuhka Ukrainan sodan alkaessa 2022 nousi niin korkeaksi, että sekä kansan syvät rivit ja eduskunta kansan edustajana näkivät ylivoimaisella enemmistöllä vain yhden radikaalin tien turvallisuuden varmistamiseksi. Ainoa toimiva ratkaisu oli puolueettomuuspolitiikan hylkääminen ja haku Pohjois-Atlantin puolustusliiton jäseneksi.
Tämä oli suuri taitekohta, joita Suomen ulkopolitiikassa ei ole kovin usein nähty. Taitekohta kulminoitui päivämäärään 24.2.2022 kun Venäjä käynnisti laajamittaisen sodan Ukrainaa vastaan. Tapahtuman merkittävyys peilautuu läntisenä vastakohtana Moskovan sanelemaan Pariisin rauhansopimukseen 1947 ja sitä seuranneeseen YYA-aikaan.
Seuraukset Ukrainan sodasta ovat olleet Suomen turvallisuuspolitiikalle moninaiset. Naton jäseneksi tulon jälkiaallot näkyvät edelleen mitä erilaisimmissa paikoissa ja yhteyksissä. Suurimmat muutokset ovat puolustusvoimissa, joiden toimintaan Nato-sopimus vaikuttaa vahvasti, mutta on selvää, että muutos näkyy monin tavoin myös ulkoasiainhallinnossa.
Lähes peilikuva suomettuneen maan ulkopolitiikalle
Suomettumisen aika oli pääosin mennyttä jo 2010-luvulla. Tänään yhä harvemmin tulee tilanteita, jolloin joku päättäjistä haluaa vaimentaa tai lopettaa keskustelun vaikkapa turvallisuuspolitiikan tutkijoiden esiin tuomista aiheista. Media ei piilottele tärkeitä kysymyksiä, “kissa” nostetaan pöydälle hyvinkin herkästi.
Helmikuun 2022 jälkeen on tullut lisää muutoksia.
“Venäjä valehtelee, vääristelee, uhkailee naapureitaan kuten Suomea, Baltian maita ja Puolaa. Ukrainassa käytävästä sodasta ja kansanmurhasta puhumattakaan.”
Suurin ja selkein muutos tapahtui turvallisuuspolitiikassa. Suomi menetti uskonsa siihen, että Venäjään voisi luottaa. Hyväuskoinen kuvitelma luotettavasta naapurista haihtui. Olimme kuvitelleet, että maamme olisi suojassa mahdolliselta Venäjän aggressiolta vain siksi, että olemme hyödyllisiä ja ystävällisiä kauppakumppaneita Venäjän federaatiolle.
Myöhemmät kehityskulut Venäjän ulkopolitiikassa ovat osoittaneet todeksi sen, minkä perusteella kansa halusi siirtyä Naton siipien suojaan. Venäjä valehtelee, vääristelee, uhkailee naapureitaan kuten Suomea, Baltian maita ja Puolaa. Ukrainassa käytävästä sodasta ja kansanmurhasta puhumattakaan. Luottamus on mennyt, perusteellisesti.
Luottamuksen menettämisen jälkeen tapahtui jotakin Suomen historiassa ainutlaatuista. Meistä tuli Naton jäseniä 4. huhtikuuta 2023. Olemme Yhdysvaltain, Iso-Britannian ja Ranskan ydinasekilven suojassa. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on EU- ja Nato-jäsenyyden myötä nyt niin lännessä kuin mitä se olla voi.
Kun tähän liitetään käynnissä olevat neuvottelut Yhdysvaltain ja Suomen välisestä puolustusyhteistyöstä ja integraatio useimpiin monenkeskisiin läntisiin yhteistyöjärjestöihin, voimme katsoa Suomen siirtyneen puolueettomasta maasta osaksi euroatlanttista arvoyhteisöä. Olemme yksi varsin pieni mutta kokoaan merkittävämpi osa läntistä poliittista, sotilaallista, kultuurillista ja taloudellista yhteisöä.
“Osana liittokuntaa Suomi on turvallisuuden tuottaja. Tämän tehtävän kulmakivet ovat asevelvollisuuteen ja laajan reserviin perustuva puolustusjärjestelmämme sekä suomalaisten poikkeuksellisen korkea maanpuolustustahto. Liittolaiset tuntevat valmiutemme ja tätä hyvää mainetta on syytä vaalia”, totesi Presidentti Sauli Niinistö puheessaan vastavalmistuneille kadeteille 2023.
Moni asia on entisellään
Nato-jäsenyyden myötä on tullut iso geostrategian muodollinen ja myös sisällöllinen muutos Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.
Muilta osin Natoon liittyminen ei sittenkään merkitse aivan kaikkea. Valtaosa Suomen länsiliitoksista on ollut todellisuutta vuosia, vuosikymmeniä, jopa vuosisatoja. Suomi oli länsimaa jopa sen ajan kun olimme Venäjän suurruhtinaskunta.
Suomi on ollut osa läntistä maailmaa läpi koko historiansa keskiajalta nykypäivään. Naton jäsenmaana tunnustamme tätä tosiseikkaa entistä näkyvämmin.
Lähteitä ja asiakirjoja
Pohjois-Atlantin sopimus - Ulkoministeriön käännös sopimuksesta
Presidentti.fi - Presidentin kanslia
Ulko- ja turvallisuuspolitiikka - Ulkoministeriö
